Eilen kokoontui 12 energistä naista työpäivän jälkeen pohtimaan vaurautta ja sijoittamista. Sattumaa oli se, että kaikki olimme naisia. Tilaisuus ei ollut rajattu vain naisille mutta vain naisia oli paikalla. Oivalsin Minna Mehtälän hyvässä alustuksessa muutaman asian, jotka haluan jakaa. Asiat liittyvät menneisyyteen, vapauteen ja verkostoihin. Avaan näitä asioita tässä hiukan omista lähtökohdistani.

Menneisyys

Se polku, jonka olen kulkenut, on tehnyt minusta minut. Kipeidenkin asioiden on täytynyt tapahtua, jotta olen nyt tässä nyt ja tällaisena. Taakseen on hyvä katsoa ja oppia, jos on opittavaa, mutta menneiden murehtiminen on jätettävä sikseen. Jos olisin 20 vuotta sitten tiennyt sen, mitä tiedän nyt, niin asiat olisivat luonnollisesti toisin. Esimerkiksi lasten kasvattamisessa ja oman talouden manageroinnissa olen nyt huomattavasti kokeneempi kuin 20 vuotta sitten. Nyt olisin enemmän kotona lasten kanssa ja äitinä olisin huomattavasti tiukempi. Taloudenpidon puolella olisin tietysti jälkiviisaana jättänyt sen pienenkin määrän Talvivaaran osakkeita ostamatta. Mutta kadu en kumpaakaan. Onneksi viisas puoliso on estänyt pahimmat ylilyönnit ja haihatukset vuosien varrella sanomalla, lähes aina ja kaikkeen: ”EI.” Kiitos siitä. Jarrumiehiä tarvitaan aina mutkissa.

Vapaus

Mihinkään ei ole kiire. Haluan vapautua ihan omassa tahdissa ja etenkin haluan olla vapaa ajatusten tasolla. Rajoittavista ajatuksista vapautuminen vie kuitenkin oman aikansa. Vanhojen ajattelutapojen ja uskomusten muuttaminen vaatii työtä. Lapsuudesta tuttu uskomus saattaa huomaamatta hiipiä mieleen ja pulpahtaa sieltä esille silloin, kun sitä vähiten kaipaisi. Eikä se tietenkään haittaa, ellei uskomus sitten ole sellainen, jolla potkii itseään polveen. Taloudellinen vapaus on termi, jonka olen kuullut ensimmäisen kerran vasta aikuisena ja merkityksen oivalsin (valitettavasti) vasta 2 vuotta sitten. Lapsena en muista kenenkään puhuneen taloudellisesta vapaudesta, siitä ei unelmoitu, puhumattakaan, että se olisi ollut jonkun tavoite. Yleisin haave oli päästä eläkkeelle ja, jos mahdollista niin vieläpä hyvästä virasta. Se, jos mikä, oli tavoittelemisen arvoista. Vaikka empiirisesti tiedettiin, että keskimääräinen eläkeikä on lyhyt, ei hyvällä katsottu ihmistä, joka jo ennen virallista eläkeikää lopetti työt omasta tahdostaan. Ihmiset jaettiin (ainakin meillä) kahteen ryhmään, niihin jotka tekivät työtä ja niihin, jotka eivät tehneet. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluneet saivat hiukan armoa, jos olivat pikkulapsia tai fyysisesti sairaita. Työhulluun sukuun olen syntynyt ja sellaisena luultavasti pysyn, mutta siitäkin huolimatta hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin olen. Muuta en voi 🙂

Nyt ymmärrän, että taloudellinen vapaus ja työnteko eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa pois sulkevia asioita, pikemminkin päinvastoin. Taloudellinen vapaus antaa mahdollisuuden tehdä niitä asioita, jotka ovat kaikista merkityksellisempiä. Tavoitteelliset valmennukset kuten kasvuyritysten tavoitevalmennus ja sijoittamiseen suunnattu SISU-valmennus ovat tällä hetkellä asioita, jota haluan viedä eteenpäin. Niitä haluan kehittää ja niiden kautta laittaa hyvän kiertämään.

Verkostot

Kuinka inspiroivaa onkaan olla osa verkostoa, jossa ideoidaan ja luodaan yhdessä. Olen hyvin innostunut kaikista uusista ryhmistä, joissa saan olla mukana sekä vanhoista ja vakiintuneista ryhmistä jotka toimivat edelleen hyvin.  Verkostot ja erilaiset työyhteisöt ovat työni suola. Olen vilpittömän kiitollinen erilaista yhteisöistä, joissa työskentelen, sparraan tai olen sparrattavana. Toimivien verkostojen voimaa ei turhaan ylistetä myöskään bisneksen näkökulmasta.