Viime perjantaina MIB (Mothers in business) -bloggaajaillassa Tampereen Crazy Townilla neljä rohkeaa naista (kuvassa naiset vasemmalta oikealle) Sanna Saarikangas, Umppu eli Ulla-Riitta Koskinen, Maiju Asikainen, Emmi Nuorgam avasivat unelmiaan elämästään ja bloggaamisesta. Yleisönä oli  noin kolmekymmentä  (satunnaisesti) skumppalasin äärellä viihtyvää uraorientoitunutta äitiä. Kiitos Nordealle skumpasta!

Viestinnän ammattilainen Sanna kirjoittaa blogissaan Sanna Inkeri Saarikangas mm. perhearjesta ja vaikuttamisesta. Umpun blogi Primelife by Umppu kertoo yrittäjän ja äidin elämän yhdistämisestä. Maijun blogi Asikaine on viehättävä sekoitus perhettä, ruokaa ja vanhan talon remontointia. Emmi kirjoittaa blogissaan Emmi Nuorgam ajankohtaisia ja mielenkiintoisia ajatuksia elämästä, naiseudesta ja nautinnosta. Luin ahmimalla heidän kaikkien blogeja. Ne ovat mielenkiintoisia ja rohkeasti kirjoitettuja. Niiden lukeminen on nautittavaa ja postauksia on paljon.

Oli mielenkiintoista kuulla livenä näiden neljän bloggaajan näkemyksiä uran luomisesta, lasten kasvattamisesta ja maailmanmenosta ylipäätään. Kuulimme myös, mistä naiset ammentavat sisällön ja löytävät motivaation ja repivät ajan blogin kirjoittamiseen. Arjesta!  Kaikilla heillä on lapsia ja varmasti kiireinen arki, mutta heillä on myös palava halu ilmaista itseään kirjoittamalla. Aikaa löytyy kaikelle sille, mitä todella haluamme tehdä. He kertoivat, että blogien tavoitteet ja syvempi tarkoitus vaihtelevat elämäntilanteesta riippuen. Lapsista ja heidän edesottamuksistaan kirjoittaminen sekä lasten kuvien julkaisu blogissa oli panelistien mielestä asia, jota täytyy tapauskohtaisesti harkita. Jos lapsi kieltää omien kuvien julkaisun, kieltoa pitää luonnollisesti noudattaa. Blogin suuntaa ja sisältöä voi myös muuttaa ilman pahempaa identiteettikriisiä. Mahtavaa, että oikea bloggaaja uskaltaa tunnustaa, että omat kirjoitukset eivät aina ole olleet timanttisia. Kiitos tästä! Tämä laskee meidän harrastelijoiden kynnystä julkaista ajatuksiamme.

Tässä kaikin puolin inspiroivassa tilaisuudessa lanseerattiin myös uusi termi harjoittelulle – URAETEINEN. Tämä oli kuitenkin kuulovirhe, puhuttiinkin KURAeteisestä 🙂 Mutta kuinka huikea näköalapaikka olisikaan uraeteinen?  Sieltä näkisi kokonaisuuden ja voisi päättää mitä ovia haluaisi tulevaisuudessa avata!

Oma elämäntilanteeni poikkesi tilaisuuteen osallistujien keskiarvosta. Voisin todeta olleeni ikäjakauman yläkvartaalista ja tästä syystä en heti ymmärtänyt, että Ryhmä Haussa ei oikeasti haeta mihinkään. Voin onnellisena todeta, että lastenhoidon (ja lastenohjelmien katsomisen) saralla minä olen hommani tehnyt. Skool!

Vielä muutama sana järjestävästä seurasta, äideistä ja bisneksestä. MIB eli Mothers in Business Ry kokoaa yhteen uraorientoituneita ja korkeasti koulutettuja äitejä. Minäkin täytin MIB:in jäsenhakemuksen ja toivottavasti pääsen mukaan tähän inspiroivaan ryhmään. Hienoa, että joku uskaltaa laittaa samaan lauseeseen (pyhät) äidit ja bisneksen. Uraorientoitunut ja korkeasti koulutettu ovat sanoja, joiden lausumiseen ainakin minun tarvitsee keskittyä: Sanat kun tahtovat juuttua kurkkuun ja niiden ulos kakistamiseen tarvitaan lisäannos itsetuntoa. Miksi? Pitkään vierastin sanoja ura ja bisnes, myös lyhenne DI oli häkellyttävä. Missä yhteydessä ja miten sitä tulisi käyttää? Valmistumiseni jälkeen meni monta vuotta ennen kuin vieraassa seurassa uskalsin tunnustaa, että olen rakennustekniikan diplomi-insinööri. Englanniksi tämä tutkinto kuulostaa vieläkin juhlallisemmalta – Civil Engineering, Master of Science. Hämmennys saattaa johtua siitä, että opiskeluaikana raksalla ei hyvällä katsottu teekkarityttöä, joka hiukan liian innokkaasti halusi oppia alasta ihan kaiken.  Vanhemmat mieskollegat saattoivat ajattelemattomuuttaan kommentoida pyrkimyksiäni tyyliin: ”Turhaan sinä tyttö opiskelet, menisit mielummin naisten töihin tai naimisiin. Ei sinusta kuitenkaan rakentajaa tule.  Rakentaminen on miesten työtä.” Hitto! Muistan myös, että 90-luvun lamaan valmistuneen rakennustekniikan diplomi-insinöörin oli työhaastattelussa parempi olla ottamatta puheeksi tutkintoaan. Harjoittelijalle olisi ollut töitä, diplomi-insinöörille ei. Onneksi ajat ja suhdanteet muuttuvat! Juuri nyt on kaikille rakentajille tutkintoon katsomatta (tai siitäkin huolimatta) hyvät työllistymismahdollisuudet. Tehdään töitä nyt, kun niitä on!

Kiitos MIB hyvin järjestetystä tilaisuudesta!