Lauantaina juhlitaan! Lyyra rintaan ja lasi cavaa käteen.  Olen aidosti onnellinen siitä, että lapset kasvavat, itsenäistyvät ja muuttavat pois kotoa. Minä olen niin sanotusti nyt hommani tehnyt. Juhlien järjestäminen on ihan mahtavaa puuhaa varsinkin, kun vieraat tulevat avuksi ja juhlat järjestetään muualla kuin omassa kotona. Ei siis siivoamista, ei  puunaamista, ei pientä pintaremonttia eikä varsinkaan stressiä. Vanha sanonta, että vieraat tekevät juhlan, on monella tapaa totta kuopuksemme ylioppilasjuhlissa.

Moni juhlavieras varmasti vilpittömästi haluaa auttaa juhlien järjestelyssä. Ennen kuin möläyttää kuuluisat sanat: ”Ei, tarvitse auttaa, kyllä minä teen kaiken itse”, voisi miettiä, kuinka hyvä mieli avun tarjoajalle tulee auttamisesta. Minulle tämä on iso oppimisen paikka. Olen perinteisesti ollut se, joka tekee kaiken itse, vaikka sitten sisulla ja sydänverellä. Miksiköhän apua on niin vaikea pyytää ja ottaa vastaan? Tätä täytyy miettiä joskus lisää.

Me olemme onnekkaita. Ylioppilaamme mummi ja kummitäti ovat loistavua leipureita ja juhlien järjestäjiä. Otamme nyt kiitollisena avun vastaan. Myönnän. En ole aikaisemmin ymmärtänyt, että en osaa, en ehdi enkä jaksa tehdä kaikkea yksin. Eikä minun tarvitse. Vilpittömästi, kiitos avusta!